Hyvää ystävänpäivää!

Pitkään mietin julkaisenko tätä kakkua blogissani ollenkaan vai en. Tarpeetonta lienee siis mainita, että lopputulos ei aivan ole sitä mitä mielessäni ajattelin. Päädyin sitten kuitenkin lopulta lisäämään kakun blogiini, jos ei muuta niin muistuttamaan itseäni siitä, mikä kaikki voi kaun teossa mennä pieleen ja mitä kannatta jatkossa harjoitella tai jopa välttää. :D

Kakussa on Kinuskikissan ohjeella tehty mehevä vaalea levykakkupohja. Tämä pohja on maultaan aivan vertaansa vailla eli mielestäni parhaan makuinen pohjataikina, ainakin niistä joita itse olen kokeillut. Minulla on kuitenkin ollut ongelmia pohjan rakenteen kanssa molemmilla kerroilla, kun olen tätä valmistanut. Myös Iiron voimistelukakussa piti alunperin olla tällainen pohja, mutta onnistuin hajottamaan pohjat joka kerta, kun yritin kumota ne uunista poisoton jälkeen. Päädyin sitten tekemään Iiron kakkuun ihan perinteisen levykakkupohjan.

Tätä kakkua tehdessä onnistuin kumoamaan pohjan paremmin, mutta nytkin onnistuin lohkaisemaan pohjaa reunasta hieman. Tämä johti siihen että yksi levy ei riittänyt kolmeen kokonaiseen 15 cm halkaisijaltaan olevaan pyöreään pohjaan. Sain pyöreällä kakkuvuokalla leikattua levystä kaksi kokonaista pohjaa ja kolmannen leikkasin kahtena palana. Tämä pohjataikina on siis todella mureaa ja sitä siirrellessä ja kumotessa kannattaa olla todella varovainen.

Kakussa on täytteenä kevyesti soseutettua mustaherukkaa, johon on lisätty hieman sokeria. Mustaherukkasoseen päällä on valkosuklaavaahtoa joka on valmistettu vaahdottamalla 2,5 dl Flora Vanillaa, lisäämällä siihen 200 g Philadelphia-tuorejuustoa ja 1 levy (130 g) sulatettua valkosuklaata (Panda Valloittava Valkoinen). Täytteiden maku oli todella hyvä, mutta molemmat täytteet olivat koostumukseltaan liian löysiä, enkä meinannut saada niitä pysymään kakun välissä. Jos olisin täyttänyt kakun vuokaan, tämäkään ei olisi ollut niin iso ongelma, mutta koska vuoka ei ollut täyttöhetkellä käytössä, tästä muodostuikin sitten melkoinen haaste.

Lisäksi päätin kakun kokoamisvaiheessa laittaa kahdessa osassa olevan pohjalevyn keskikerrokseksi. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli huono idea, koska levypalat liukuivat löysän täytteen päällä ja kerros ei siis meinannut pysyä kasassa ollenkaan. Löysät täytteet ja liukuvat pohjat aiheuttivat sen, että katsoin parhaaksi kasata kakun mahdollisimman pikaisesti, jotta saisin sen hetkeksi kylmään ja töytteet mahdollisesti jähmettyisivät hieman.Tässä vaheessa näytti siltä että kakku ei tulisi pysymään kasassa ollenkaan.

Kakku oli kuitenkin jähmettynyt kylmässä niin, että se pysyi kun pysyikin kasassa ja sain sen koristeltua. Koska valkosuklaavaahtoa oli niin paljon jäljellä, päätin kuorruttaa kakun ensiksi sitä käyttäen. Tämä aiheutti ongelmia kerman pursotusvaiheessa, koska valkosuklaavaahto oli niin liukasta että reunoille pursotettu kerma valui jatkuvasti alaspäin. Pursotukseen halusin ensimmäistä kertaa kokeilla Flora-vispikerman (5 dl) ja Viola-vaniljatuorejuuston (200 g) seosta, koska olin nähnyt kuvia sillä pursotetuista kakuista joissa pursotusjälki oli todella kaunista. Oma seokseni oli kuitenkin mielestäni liian löysää, siitäkin huolimatta että lisäsin vaahtoon 2 rkl vaniljakreemijauhetta. Värjäsin vaahdon vaaleanpunaiseksi pastavärillä.

Pursotusjäljestä tuli siis sotkuista ja huolimattoman näköistä, ei ollenkaan sitä mitä mielessäni kuvittelin. Käytin myös ensimmäisen kerran uutta Städterin 18 mm:n tähtityllaa, joka oli jälkikäteen ajateltuna liian iso. Pursotuksen jälkeen suihkautin kakkuun hieman pinkkiä kimallespraytä. Samalla kimalteella värjäsin myös valkosuklaasta tehdyt sydämet, jotka asettelin kakun päälle.

Ongelmia oli siis tämän kakun kanssa runsaasti. Onneksi kakku tuli pelkästään omaan käyttöön ja oli ihan ajankuluksi tehty alunperinkin. Ei siis ollut varsinaisia onnistumisen paineita, ehkä lopputulos oli sen vuoksi tällainen. :)