Hyvää ystävänpäivää!

Pitkään mietin julkaisenko tätä kakkua blogissani ollenkaan vai en. Tarpeetonta lienee siis mainita, että lopputulos ei aivan ole sitä mitä mielessäni ajattelin. Päädyin sitten kuitenkin lopulta lisäämään kakun blogiini, jos ei muuta niin muistuttamaan itseäni siitä, mikä kaikki voi kaun teossa mennä pieleen ja mitä kannatta jatkossa harjoitella tai jopa välttää. :D

Kakussa on Kinuskikissan ohjeella tehty mehevä vaalea levykakkupohja. Tämä pohja on maultaan aivan vertaansa vailla eli mielestäni parhaan makuinen pohjataikina, ainakin niistä joita itse olen kokeillut. Minulla on kuitenkin ollut ongelmia pohjan rakenteen kanssa molemmilla kerroilla, kun olen tätä valmistanut. Myös Iiron voimistelukakussa piti alunperin olla tällainen pohja, mutta onnistuin hajottamaan pohjat joka kerta, kun yritin kumota ne uunista poisoton jälkeen. Päädyin sitten tekemään Iiron kakkuun ihan perinteisen levykakkupohjan.

Tätä kakkua tehdessä onnistuin kumoamaan pohjan paremmin, mutta nytkin onnistuin lohkaisemaan pohjaa reunasta hieman. Tämä johti siihen että yksi levy ei riittänyt kolmeen kokonaiseen 15 cm halkaisijaltaan olevaan pyöreään pohjaan. Sain pyöreällä kakkuvuokalla leikattua levystä kaksi kokonaista pohjaa ja kolmannen leikkasin kahtena palana. Tämä pohjataikina on siis todella mureaa ja sitä siirrellessä ja kumotessa kannattaa olla todella varovainen.

Kakussa on täytteenä kevyesti soseutettua mustaherukkaa, johon on lisätty hieman sokeria. Mustaherukkasoseen päällä on valkosuklaavaahtoa joka on valmistettu vaahdottamalla 2,5 dl Flora Vanillaa, lisäämällä siihen 200 g Philadelphia-tuorejuustoa ja 1 levy (130 g) sulatettua valkosuklaata (Panda Valloittava Valkoinen). Täytteiden maku oli todella hyvä, mutta molemmat täytteet olivat koostumukseltaan liian löysiä, enkä meinannut saada niitä pysymään kakun välissä. Jos olisin täyttänyt kakun vuokaan, tämäkään ei olisi ollut niin iso ongelma, mutta koska vuoka ei ollut täyttöhetkellä käytössä, tästä muodostuikin sitten melkoinen haaste.

Lisäksi päätin kakun kokoamisvaiheessa laittaa kahdessa osassa olevan pohjalevyn keskikerrokseksi. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli huono idea, koska levypalat liukuivat löysän täytteen päällä ja kerros ei siis meinannut pysyä kasassa ollenkaan. Löysät täytteet ja liukuvat pohjat aiheuttivat sen, että katsoin parhaaksi kasata kakun mahdollisimman pikaisesti, jotta saisin sen hetkeksi kylmään ja töytteet mahdollisesti jähmettyisivät hieman.Tässä vaheessa näytti siltä että kakku ei tulisi pysymään kasassa ollenkaan.

Kakku oli kuitenkin jähmettynyt kylmässä niin, että se pysyi kun pysyikin kasassa ja sain sen koristeltua. Koska valkosuklaavaahtoa oli niin paljon jäljellä, päätin kuorruttaa kakun ensiksi sitä käyttäen. Tämä aiheutti ongelmia kerman pursotusvaiheessa, koska valkosuklaavaahto oli niin liukasta että reunoille pursotettu kerma valui jatkuvasti alaspäin. Pursotukseen halusin ensimmäistä kertaa kokeilla Flora-vispikerman (5 dl) ja Viola-vaniljatuorejuuston (200 g) seosta, koska olin nähnyt kuvia sillä pursotetuista kakuista joissa pursotusjälki oli todella kaunista. Oma seokseni oli kuitenkin mielestäni liian löysää, siitäkin huolimatta että lisäsin vaahtoon 2 rkl vaniljakreemijauhetta. Värjäsin vaahdon vaaleanpunaiseksi pastavärillä.

Pursotusjäljestä tuli siis sotkuista ja huolimattoman näköistä, ei ollenkaan sitä mitä mielessäni kuvittelin. Käytin myös ensimmäisen kerran uutta Städterin 18 mm:n tähtityllaa, joka oli jälkikäteen ajateltuna liian iso. Pursotuksen jälkeen suihkautin kakkuun hieman pinkkiä kimallespraytä. Samalla kimalteella värjäsin myös valkosuklaasta tehdyt sydämet, jotka asettelin kakun päälle.

Ongelmia oli siis tämän kakun kanssa runsaasti. Onneksi kakku tuli pelkästään omaan käyttöön ja oli ihan ajankuluksi tehty alunperinkin. Ei siis ollut varsinaisia onnistumisen paineita, ehkä lopputulos oli sen vuoksi tällainen. :)

Runebergin tortut

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. :) Näitä piti siis tehdä jo kuluneella viikolla, jolloin Runebergin päivää oikeasti vietettiin, mutta työkiireiden vuoksi en ehtinyt. Koska näitä kuitenkin on tehnyt niin kovasti mieli, päätin tehdä näitä muutaman päivän myöhässä.

Heti alussa on mainittava, että nämä eivät ole ehkä kaikkien mielestä "aitoja, oikeita" Runebergin torttuja, koska näissä ei ole käytetty karvasmanteliöljyä, eikä näitä ole kostutettu punssilla tai millään muullakaan. Itse en pidä karvasmantelista, enkä voi sietää alkoholin makua leivonnaisissa. Nämä Runebergin tortut ovat tarkoituksella hieman kuivempia, koska äidilläni oli tapana tehdä niitä juuri tällaisina, kun olimme lapsia ja lapsuuden maut ovat näköjään niitä, jotka parhaiten mieleen jäävät. :) Jos nämä tuntuvat liian kuivilta, niitä voisi aivan hyvin kostuttaa hieman haluamallaan nesteellä, esimerkiksi sokerivedellä tai omenamehulla ennen koristelua.

Nämä Runebergin tortut on valmistettu seuraavalla ohjeella:

200 g margariinia
2 dl Siro-erikoishienoa sokeria
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
2,5 dl korppujauhoja
1 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta

1. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi.
2. Vatkaa kananmunat yksitellen seokseen.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan.
4. Jaa taikina 12 paperiseen vuokaan tai voideltuun ja korppujauhotettuun teflon muffinivuokaan.
5. Paista 200 asteessa n. 15 minuutin ajan.

Koverra tortun keskelle n. 2 cm halkaisijaltaan ja syvyydeltään oleva kuoppa. Täytä kuoppa sen jälkeen vadelmamarmeladilla (n. 1-2 tl/torttu) käyttäen apuna joko lusikkaa tai pursotinta ja pyöreäteräistä tyllaa.

Valmista sokerivesikuorrute sekoittamalla n. 1 dl tomusokeria ja 1/2 rkl vettä. Itse pursotin kuorrutteen marmeladin ympärille käyttämällä apuna Lékuén Decopen-koristelukynää ja pientä pyöreää tyllaa (halkaisija 3mm). Kuorrutteen voi myös valuttaa marmeladin ympärille teelusikalla, jos ei halua käyttää pursotinta. Koristelun jälkeen tortut ovat valmiita nautittavaksi.

Alkuperäinen äitini käyttämä ohje (joka on siis melkein sama kuin tämä ohje) löytyi Kotiruoka-nimisestä kirjasta, jonka luulimme jo kadonneen jonnekin, mutta jonka yllättäen löysin omasta kaapistani kesken Runebergin torttujen valmistusprosessin. Kirja on todella huonossa kunnossa ja siitä puuttuu sekä kannet että paljon sivuja alusta ja lopusta. Sen vuoksi kirjan painovuosi on hieman epäselvä, mutta Googlen ja äitini muistin avulla päädyimme lopputulemaan, että kyseessä on todennäköisesti vuoden 1969 painos. Kirja on ollut äidilläni käytössä opiskelujen aikaan oppikirjana ja minä olen sen kai häneltä joskus lainannut tai saanut ja sen jälkeen unohtanut sen olemassa olon kokonaan. Oli siis mahtavaa löytää kirja kaapin perukoilta, koska siinä on valtavasti hienoja ohjeita ihanan vanhahtavaan tyyliin kirjoitettuna ja kuvitettuna.

Iiron voimistelukakku

Sain tilauksen tehdä Iirolle 9v. syntymäpäiväkakun telinevoimisteluteemalla. Teema oli kyllä jälleen melkoisen vieras, mutta Google pelastaa aina ja sieltä löytyi jälleen paljon vinkkejä. Jotenkin oli silti hankalaa asetella koristeita kakun päälle niin, että ne olisivat siinä jotenkin järkevästi ja omaan silmään lopputulema on ehkä jotenkin liian lapsen tekemän näköinen, mutta näillä kuitenkin mentiin. :)

Kakussa on Kinuskikissan ohjeella tehty levykakkupohja. Kakussa on kaksi väliä, joissa täytteenä on ohut kerros mustikkahilloa, viipaloituja pakastemansikoita ja vaniljakreemijauheella maustettua kermavaahtoa. Kostutettu vaniljamaidolla.

Kakku on ensin tuttuun tapaan kuorrutettu mansikkatomusokerista valmistetulla sokerikreemillä. Sen jälkeen kakku on päällystetty sinisellä, vaniljanmakuisella, Renshawn sokerimassalla. Rengastelinettä lukuunottamatta kaikki koristeet ovat syötäviä ja tehty eri värisistä sokerimassoista. Rengasteline on tehty mehupilleistä.

Voimistelija on ensimmäinen koskaan massasta valmistamani ihmishahmo ja lopputuloksesta sen kyllä huomaa. :) Ruumiinrakenteesta tuli voimistelijaksi aivan liian pyöreä. Kuvittelin, että itse hahmon valmistaminen olisi koko prosessissa se vaikein osuus, mutta yllätyksekseni sain todeta että vaatteiden muotoilu hahmon päälle oli paljon vaikeampaa. Seisovan hahmon pukeminen olisi ehkä ollut helpompaa, mutta tämän hahmon asento toi haasteita myös pukineisiin.

ONNEA IIROLLE!