Runebergin tortut

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. :) Näitä piti siis tehdä jo kuluneella viikolla, jolloin Runebergin päivää oikeasti vietettiin, mutta työkiireiden vuoksi en ehtinyt. Koska näitä kuitenkin on tehnyt niin kovasti mieli, päätin tehdä näitä muutaman päivän myöhässä.

Heti alussa on mainittava, että nämä eivät ole ehkä kaikkien mielestä "aitoja, oikeita" Runebergin torttuja, koska näissä ei ole käytetty karvasmanteliöljyä, eikä näitä ole kostutettu punssilla tai millään muullakaan. Itse en pidä karvasmantelista, enkä voi sietää alkoholin makua leivonnaisissa. Nämä Runebergin tortut ovat tarkoituksella hieman kuivempia, koska äidilläni oli tapana tehdä niitä juuri tällaisina, kun olimme lapsia ja lapsuuden maut ovat näköjään niitä, jotka parhaiten mieleen jäävät. :) Jos nämä tuntuvat liian kuivilta, niitä voisi aivan hyvin kostuttaa hieman haluamallaan nesteellä, esimerkiksi sokerivedellä tai omenamehulla ennen koristelua.

Nämä Runebergin tortut on valmistettu seuraavalla ohjeella:

200 g margariinia
2 dl Siro-erikoishienoa sokeria
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
2,5 dl korppujauhoja
1 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta

1. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi.
2. Vatkaa kananmunat yksitellen seokseen.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan.
4. Jaa taikina 12 paperiseen vuokaan tai voideltuun ja korppujauhotettuun teflon muffinivuokaan.
5. Paista 200 asteessa n. 15 minuutin ajan.

Koverra tortun keskelle n. 2 cm halkaisijaltaan ja syvyydeltään oleva kuoppa. Täytä kuoppa sen jälkeen vadelmamarmeladilla (n. 1-2 tl/torttu) käyttäen apuna joko lusikkaa tai pursotinta ja pyöreäteräistä tyllaa.

Valmista sokerivesikuorrute sekoittamalla n. 1 dl tomusokeria ja 1/2 rkl vettä. Itse pursotin kuorrutteen marmeladin ympärille käyttämällä apuna Lékuén Decopen-koristelukynää ja pientä pyöreää tyllaa (halkaisija 3mm). Kuorrutteen voi myös valuttaa marmeladin ympärille teelusikalla, jos ei halua käyttää pursotinta. Koristelun jälkeen tortut ovat valmiita nautittavaksi.

Alkuperäinen äitini käyttämä ohje (joka on siis melkein sama kuin tämä ohje) löytyi Kotiruoka-nimisestä kirjasta, jonka luulimme jo kadonneen jonnekin, mutta jonka yllättäen löysin omasta kaapistani kesken Runebergin torttujen valmistusprosessin. Kirja on todella huonossa kunnossa ja siitä puuttuu sekä kannet että paljon sivuja alusta ja lopusta. Sen vuoksi kirjan painovuosi on hieman epäselvä, mutta Googlen ja äitini muistin avulla päädyimme lopputulemaan, että kyseessä on todennäköisesti vuoden 1969 painos. Kirja on ollut äidilläni käytössä opiskelujen aikaan oppikirjana ja minä olen sen kai häneltä joskus lainannut tai saanut ja sen jälkeen unohtanut sen olemassa olon kokonaan. Oli siis mahtavaa löytää kirja kaapin perukoilta, koska siinä on valtavasti hienoja ohjeita ihanan vanhahtavaan tyyliin kirjoitettuna ja kuvitettuna.