Kakussa on 7 munan sokerikakkupohja. Munat on mitattu isoon juomalasiin ja samanlaisiin laseihin on mitattu yhtä paljon sokeria ja jauhoja (3/4 vehnäjauhoa ja 1/4 perunajauhoa). Jauhoihin on sekoitettu 1 tl leivinjauhetta. Munat ja sokeri on vaahdotettu, jauhot on lisätty taikinaan varovaisesti ja taikina kaadettu voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Pohjaa on paistettu 175 asteessa alatasolla n. tunti.
Kakkuun haluttiin täytteeksi banaania ja persikkaa ja kermavaahtoa. Niinpä yhdessä kerroksessa on muussattua banaania, toisessa haarukalla hienonnettua säilykepersikkaa ja molempien päällä kermavaahtoa. Kakku on on kostutetettu säilykepersikoiden mehulla.
Koristeena kakussa on tuoreita mamsikoita, pakastemustikoita, säilykepersikkaa, kiiviä ja viinirypäleitä. Hedelmien ja marjojen päällä on hyytelösokerista valmistettu kiille. Kerma on vaahdotettua laktoositonta vispikermaa, jossa on aivan ripaus vaniljakreemijauhetta ja hienosokeria. Reunojen kermapursotuksesta piti tehdä ohuet, koska kakusta tuli niin iso ettei kakkukupu olisi mahtunut päälle kovin muhkeilla pursotuksilla. Kakun tilaaja halusi että kakku tehdään kupuun kuljetuksen helpottamiseksi.
Pääsin itsekin maistamaan siivun kakusta ja maku oli hedelmineen hyvä ja nostalginen. Harvoin pääsee enää tekemään kakkua, jossa täytteenä on jotain muuta kuin moussea ja hedelmäpäällisetkin ovat kakuissa nykyään harvinaisia. Mahtava siis päästä tekemään näitäkin ja tästä on taas hyvä uudelleen käynnistää rakasta harrastusta.
